Mielenrauhaa saaristosta

Kuvat: Riitta-Liisa Pettersson
Syys on saapunut lounaiselle Saaristomerelle. Kauniin ja kuivan syyskuun jatkoksi puhalsivat ensimmäiset syysmyrskyt. Karja vietiin pois pääsaarille ja mantereelle hyvissä ajoin ennen tuulia. Saaristossa jos missä päiväjärjestelyt ja eläminen toteutuvat säiden ehdoilla.
 
Säitä on pidellyt, mutta nyt olen vihdoinkin matkalla Jurmoon. Aallokko ympärillä myllertää reippaasti, muuten on hiljaista. Veneilijöitä ei näy. Saaristomaisemaan oleellisesti kuuluvat linnutkin ovat nekin jo lähteneet lämpimille maille tai kauemmaksi ulapoille ja merenlahtien poukamille. 
 

Jurmo viehättää aina

 
Jurmo tuli minulle tutuksi jo 1990-luvun alussa, kun kiersimme ja mökkeilimme saarella lintuharrastuksen parissa. Täällä tuli opiskeluaikana vietettyä aikaa, välillä tenttimateriaalitkin mukana. Mikäpä oli opiskellessa, yksin hiljaisuudessa, selkä isoa kiveä nojaten, välillä kanervikkopoluilla ja somerikoilla samoillen. 
 
Silloin perinnebiotoopit ja saaristolaitumet olivat itselleni vielä tuntemattomia, eikä maatalouden ympäristötuista osattu edes unelmoida. 
 
Saarta kiertäessäni huomaan, että saaren pienestä mäntymetsästä kanervanummille leviävää mäntytaimikkoa on raivattu. Osun kanervikoille, joilla Metsähallitus on aloittanut valtaisaa urakkaansa.
Nummille laajalti levinnyttä katajikkoa pyritään vähentämään kulottamalla, ja yksi matkani tarkoituksista olikin kulotuksen seuraaminen. Lokakuun alkuun suunniteltu polttotempaus siirtyy kuitenkin säiden johdosta toiseen ajankohtaan.
 
Olen siis saarella ilman savua ja hälinää. Uppoudun nauttimaan vaelluksesta kapeilla ja hiljaisilla somerikkopoluilla. Teen kierroksen Gundvikenin rannoille, tervalepikolle ja Sorgenille. Ilokseni havaitsen, kuinka toimenpiteet ovat muuttaneet Jurmon maisemakuvaa. Laiduntava karja on tehnyt lepikosta avaramman ja kulotukset raivauksineen poluista helppoja kulkea. Menisinkö Västerrevetille asti?
 
Ainutlaatuista maisemaa ja luontoa valokuvatessa ajatukset kääntyvät laidunnukseen, joka palautui Jurmoon yllättävän myöhään. Kiinnostus laidunnukseen heräsi hitaasti. Toiminnan aloittamista tukien avulla rajoittivat silloiset kolmen peltohehtaarin vähimmäisvaatimukset.
 
Vanha laidunperinne palasi pienimuotoisesti Jurmoon, kun saarelle tuotiin matkailijoiden iloksi muutama alpakka kymmenkunta vuotta sitten. Pari vuotta myöhemmin nauvolainen karjankasvattaja toi ylämaankarjansa laiduntamaan saaren nummilla ja niityillä. 
 

Pitkäjänteistä tulosta tulevaisuuteen

 
Maatalouden erityisympäristötuilla on ollut merkittävä vaikutus saaristoon palautuneille laidunnuskohteille. Ponnahdusalustana on ollut myös 27 vuotta sitten perustettu Saaristomeren kansallispuisto.
 
Ulkosaariston Jungfruskär muutaman hehtaarin laidunalueineen oli kansallispuiston ensimmäinen kohde.
 
Silloin toimittiin ilman ympäristösopimuksia. Ulkosaaristosta laidunnus levisi Saaristomeren kulttuurimaisema-alueille, ja nykyään metsähallituksella on laidunalueita koko Saaristomeren kansallispuistossa noin 360 ha. 
 
Kun alaan lisätään muut alueen yksityiset laidunalueet, on laidunala alueella moninkertainen. Ilman karjankasvattajille järjestettyä neuvontaa ja tukijärjestelmää, saariston laajaa ja hajanaista hoito-aluetta laidunalueineen ei voisi nykyisin edes ylläpitää.
 
Maatalouden tukijärjestelmä ja kansallispuiston tarjoamat laidunalueet ovat mahdollistaneet karjatilojen palaamisen alueelle koko lounaisessa saaristossa.  Nykyisin karjaa tarjotaan laiduneläimiksi jo enemmän kuin pystytään ottamaan vastaan.
 
Täytyy vaan toivoa, että karjankasvattajien kiinnostus laidunnukseen pysyy yllä nykyisen ohjelmakauden jälkeenkin. Tällä ohjelmakaudella ympäristötukien haku keskitettiin alkuvuosille ja järjestely aiheutti myös melkoisen ruuhkan sekä tukien haussa, neuvonnassa että hakemusten käsittelyssä. Maisemanhoidon asiantuntijana olen huolestunut muun muassa siitä, jatkuuko tuki myös nykyisen ohjelmakauden jälkeen ja kenelle ja millaisille kohteille tukivarat tulevaisuudessa riittävät.
 
Entä onko karjatiloilla kiinnostusta ja mahdollisuutta kehittää toimintaansa vain 5-7 vuoden sykleissä? Edellisillä ohjelmakausilla, aina vuodesta 1995, on kehitys ollut myönteistä myös luonnon monimuotoisuuden, maaseudun kulttuuriympäristöjen ja maisema-arvojen kannalta. Luodaanko kaavailuilla jaksotetuilla tukihauilla ja suppealla ajatusmaailmalla kestämätöntä, lyhytnäköistä tulevaisuutta? 
 
Riitta-Liisa Pettersson, maisema- ja ympäristöasiantuntija Finska Hushållningssällskapet - Suomen Talousseura
 
Maisema mielessä on Maa- ja kotitalousnaisten MKN Maisemapalveluiden blogisarja, jossa kerrotaan Suomen kauneimmista ja arvokkaimmista maisema-alueista – meidän omista maisemistamme, niin työn kuin vapaa-ajan kautta. Blogi käsittelee myös Vihervuoden 2016 teemaa Minun maisemani - maalla ja kaupungissa.
 

Saaristomeren kulttuurimaisemat

 
Valtakunnallisesti arvokkaat Saaristomeren kulttuurimaisemat, nykyisin Utö-Berghamn ulkosaariston merireitin alueet edustavat ennen kaikkea ulkosaariston luontoa ja kulttuuripiirteitä.
 
Alueelta löytyy sekä ulappavesien huuhtomia kallioisia saaria somerikkorantoineen, että myös lehtoista vehmautta, rantaniittyjä. Tämä Gullgronan vajoamaa – pääosin etelä-länsipuoleltaan – ympäröivä saaristoalue on sirpaleinen, labyrinttimainen ja monimuotoinen, sekä maisemakuvaltaan, luonnon- että kulttuuripiirteiltään. 
 
Ulkosaariston, kolmannen Salpausselän jatke, somerikkoinen ja lähes puuton, nummien peittämä Jurmo on sekä monen luonto- ja lintuharrastajan, että veneilijän elämyskohde. Maisemallisesti vaihtelevat ja mielenkiintoiset Lökholm-Skärgården-Borstö saariryhmät muodostavat saariketjun ulappasaariston laidalle. Saariston uloin vähäpuustoinen etappi Utö, että mäntymetsävaltaiset Nötö, Berghamn sekä koivumetsäinen Aspö ovat nekin sekä perinteisiä ja edustavia satamien ympärille sijoittuvia saariston kyläryhmiä. 
 
Tältä maisema-alueen saarilta löytyy kesäaikaan laiduntavaa karjaa muun muassa seuraavilta: Aspö, Berghamn, Björkö,  Borstö, Boskär,  Hem-Horssär, Haverskär, Jurmo, Mälhamn, Mjoö, Nötö, Stenskär, Storlandet, Stora Ljusharun, Skogsflisan, Sälgholm, Trunsö. Saarista osa kuuluu kansallispuistolle ja osin alue sijaitsee myös puiston yhteistoiminta-alueella.
 

Jaa

Facebook Comments Box