Vallseminar 2017 esitteli ruotsalaiset nurmimestarit

7. -8. helmikuuta osallistuimme Jarkko Storbergin kanssa Ruotsin maatalousyliopistolla Uppsalassa SLU:lla järjestettävään nurmiseminaariin, Vallkonferenssiin. Osallistujista suurin osa oli neuvojia, joiden lisäksi oli paljon tutkijoita, viljelijöitä ja kaupallisia yhteistyökumppaneita. Kun Tukholman valot tulivat laivan kannella näkyviin aamuvarhain, huomasin että Tukholmaan matkustaa kotoa nopeammin ja edullisemmin, kuin moneen vakipaikkaani Itä- ja Pohjois-Suomessa. Heja Sverige!

Konferenssipaikalla oli kaikki tauot käynnissä pohjoismainen puheensorina, joka sisälsi paitsi ruotsia, myös norjaa, tanskaa ja islantia. Suomalaisia oli monen sadan henkilön joukossa vain kolme henkilöä, ja me Jarkon kanssa niistä ainoat joiden äidinkieli ei ole ruotsi. (Onneksi Jarkon sukunimi edes on ruotsinkielinen.)

Omasta nuoruuden taustastani erään maitotilan yli-innokkaana karja- ja peltotyönaisena Skånessa oli nyt todellista hyötyä jo kielenkin näkökulmasta. Jo 90-luvun lopulla Skånessa kiinnitin huomiota skånelaisten nurmien runsaaseen kasvilajivalikoimaan ja suureen apilapitoisuuteen. Toimin tuolla tilalla lypsyjen välissä säilörehun niittäjänä ja pöyhimässä märkää apilarehua.  Pällistelin tuolloin myös sitä, kuinka moni teetti rehunsa urakoitsijalla ja kuinka isännät hymyilivät rehua tehtäessä muikeasti, kun homma edistyi. Omankin työpaikkani isäntä otti lounaalla erikoisuutena snapsin nimenomaan rehuntekopäivänä jälkiruoaksi, kun noukinvaunu lauloi siilolla. Se vaikutti silloin jopa laiskuudelta, mutta myöhemmin ymmärsin sen olleenkin tehokkuutta. Jos rehua tehtäessä on mukavaa, sehän on sujuvaa ja laadukasta. Snapseja en tosin ole sittemmin rehua tehdessä edes harkinnut.     

Kuvissa muikeaa ruotsalaista nurmitoimintaa ja nuori nurminainen vuonna 1998 Skånen Lövestadissa

 

Mutta takaisin Uppsalaan. Heti alkumetreillä villiinnyin ammattisisällöstä, kun paneuduttiin sinimailasen ja ruokonadan viljelyyn ruotsalaisittain sekä seoksen rakentamisen näkökulmiin.   Rainata Hykoria on hyvin paljon seoksissa Ruotsissa, kun niittoja tehdään neljä. Sadonlisä ilmeni monesta eri tutkimuksesta selkeästi. Siirryttäessä kolmeen tai vain kahteen niittoon, väheni sekä rainadan että ruokonadan osuus lähinnä laatusyistä.

Sinimailanen on yleinen seoksissa erityisesti eteläisemmässä Ruotsissa ja se soveltuu sielläkin nimenomaan osaksi seosta. Mailasen kanssa seoksessa käytetään apiloita, ruoko-, nurmi-, ja rainataa ja koiranheinää. Tutkimustulosten perusteella järkevimmät seoskasvit ovat    koiranheinä ja/tai rainata. Kun sato korjataan joka tapauksessa timoteita hieman aiemmin, ei koiranheinä ehdi vanhentua liikaa. Lisäksi saadaan kaivattua kuitua seokseen. Miksi koiranheinä on Suomessa harvinaisuus, mutta Ruotsissa peruskasvi mailasen kanssa -kuten Kanadassakin?

Kiinnostava yksityiskohta sinimailasesta oli myös tutkimus, joka osoitti eri sinimailaslajikkeiden reagoivan varsin eri tavalla samaan määrään samaa ymppiä. Boorin ja molybdeenin osuutta typensidonnassa korostettiin voimakkaasti.

Käytäväkeskusteluissa kohtasin mm. islantilaisen tutkija, joka ihmetteli suomalaista raiheinätyyliä. Norjalainen neuvoja oli myös mielenkiintoinen keskustelukaveri, sillä hän kertoi yksityiskohtia rehukattaran viljelystä. Kattara jota Länsi-Norjassa yleisesti viljellään, on Smooth meadow brome -tyyppistä kattaraa eli samaa jota suomalaisille tiloille tulee nyt kokeiluun kesällä. Kattarasta norjalaiset korjaavat usein vain kaksi niittoa, ja jotta valkuainen pysyy korkeana, ei niittojen väli saa venyä pitkäksi. Kolmanteen niittoon kattara usein hiipuu, joten se tarvitsee jälkikasvukykyisiä kasveja samaan seokseen. Ykkösniittoon siitä saadaan laadukasta massaa säilörehuun.  

Konferenssissa oli myös mielenkiintoinen paneelikeskustelu, jossa nurmen parhaista käytännöistä keskusteli neljä huippuviljelijää. ”Trimmattua nurmituotantoa nurmimestareilta!” Illalla kukitettiin vuoden nurmimestari, kuten meilläkin KoneAgriassa viime syksynä. Ruotsin mestari 2017 on Thomas Rappe, 270 luomulehmän omistaja, joka valikoitui kokonaisuudeltaan parhaaksi nurmimestariksi mm. säilörehun laadun ja määrän näkökulmasta. Mestarin seoksessa on 45% timoteita, 40 % rainataa, 10% puna-apilaa ja 5% valkoapilaa ja osassa peltoja on myös sinimailanen/koiranheinä 60/40 seosta.  Nurmikierto on tehokkaasti 3-vuotinen ja kolmella tai neljällä niitolla saadaan keskimäärin 11,6 tonnin kuiva-ainesato hehtaarilta, jonka MJ/kg on keskimäärin 11,5. Suomalainen nurmimestari, vuoden nurmitila 2016  Perttu Uusitalo, pääsi hyvin samankaltaisiin tuloksiin. Pitäisikö ottaa Suomi-Ruotsi -maaottelu?   

 

 

Kirjoittaja:

nurmen huippuasiantuntija

Anu Ellä, ProAgria Länsi-Suomi

 

 

Seuraavassa Vallseminar-blogissa ruotsalaisesta laiduntamisesta Uuden Seelannin kaistalaidunnus -tyylillä.

    

 

 

 

 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

joulukuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.