Tilojen välisiä eroja poikimahalvausten määrässä tutkittiin säilörehun kivennäispitoisuuksien avulla

Nura-hankkeen DCAD-pienryhmä kokoontui Maaningan Halolassa Luken Kirsi Järvenrannan ja ProAgrian Anu Rossin johdolla. Viime syksyn haastavat olosuhteet sekä meneillään oleva luminen kevät puhuttivat viljelijöitä. Vaikka viime kesä oli sateinen ja viileä, ensimmäisen säilörehun teossa oltiin onnistuttu hyvin. Tämä on näkynyt hyvinä maidon pitoisuuksina ja korkeana maitotuotoksena. Toinen sato ei ollut onnistunut kaikilla yhtä hyvin, jonka johdosta alkuvuonna on ollut ruokinnallisia ongelmia.

Hankalan viime syksyn takia puinnit epäonnistuivat usealla, ja korjatun viljan hometoksiinipitoisuudet ovat mietityttäneet. Umpilehmien ruokintaan ja olosuhteisiin oli ryhmän sisällä kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Umpilehmille on pyritty antamaan ”huonompaa” säilörehua, mahdollisesti kokoviljasäilörehua ja olki/vilja seosta. Poikimahalvauksia oli esiintynyt aiempaa vähemmän jokaisella, vaikka märän ja viileän kesän jäljiltä pelättiin säilörehun kivennäispitoisuuksien suhteiden olevan epätasapainossa.

Viileissä ja märissä kasvuolosuhteissa magnesiumin imeytyminen kasviin heikkenee, mikä voi kasvattaa epätasapainoa säilörehun magnesium- ja kaliumpitoisuuksissa, varsinkin jos kaliumia on maassa runsaasti. Sään lämmetessä kalium kertyy nopeasti kasviin nostaen säilörehun kaliumpitoisuutta. Pienryhmäläisiltä kerättyjen rehunäytteiden analyysitulosten perusteella kivennäispitoisuuksissa ei ollut selviä eroja kesän 2016 ja kesän 2017 välillä. Yksi selittävä tekijä kaliumin osalta voi olla kaliumin liukeneminen märästä säilörehusta puristenesteen mukana, jolloin säilörehun kaliumpitoisuudet eivät nousseet korkeiksi.

Huomio kiinnittyi rehujen alhaiseen magnesiumpitoisuuteen. Osa viljelijöistä on huomannut rehun alhaiset pitoisuudet, mutta eivät ole tarkkailleet rehun magnesiumpitoisuutta pitkällä aikavälillä. Pienryhmäläiset totesivat magnesiumpitoisuuden olevan lähes aina alle 2 mg/kg ka. Keskustelun edetessä tultiin tulokseen, että maan kalsium-, magnesium- ja kaliumpitoisuuksien suhteisiin tulisi lannoitussuunnittelussa kiinnittää enemmän huomiota ja valita maanparannusaineet sen mukaan. Magnesiumin lisääminen maahan onnistuu käyttämällä magnesiumpitoista kalkkia, mutta joillakin lohkoilla maan pH ei enää kestä kalkitusta ja toisaalta ongelmana on myös magnesiumin huuhtoutuminen. Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen pystyykö kasvi ylipäätään hyödyntämään maan ravinteita.

Rehunäytteiden analyysituloksia verrattiin ryhmän sisällä paljon poikimahalvauksia hoitavien tilojen ja vähän poikimahalvauksia hoitavien tilojen välillä. Rehunäytteiden kivennäisainepitoisuuksien perusteella ei löytynyt selittävää tekijää tilojen välisille eroille poikimahalvauksissa. Suositusten mukainen DCAD-arvo tulisi umpilehmien rehussa olla negatiivinen, ylärajan  ollessa 250 mEq/kg ka. Tiloilla joilla on poikimahalvauksia rehujen DCAD-arvo oli 2016 vuoden rehuissa keskimäärin 286 mEq/kg ka ja vuoden 2017 rehuissa 290 mEq/kg ha. Ryhmällä joilla ei ole karjoissa poikimahalvauksia vastaavat arvot olivat 362 mEq/kg ka ja 2017 vuoden rehuissa 383 mEq/kg ka. Eli ryhmän jossa poikimahalvauksia esiintyy vähemmän, DCAD-arvo oli teorian vastaisesti korkeampi kuin ryhmällä, jossa poikimahalvauksia esiintyi paljon. Asiaa selvitellään maa- ja rehunanalyysitulosten valossa tarkemmin vielä loppuvuoden aikana.

DCAD-arvo ylittyy helposti korkean reservikaliumtilan mailla, lisäksi rikkakasvit kuten voikukka nostavat DCAD-pitoisuutta. Säilörehujen kaliumpitoisuudet vaihtelivat ryhmien sisällä alhaisesta korkeaan. Paljon poikimahalvauksia -ryhmän rehunäytteiden kaliumpitoisuus oli minimissään 9,1 g/kg ka ja korkeimmillaan 34,8 g/kg ka. Vähän poikimahalvauksia ryhmän rehunäytteiden kaliumpitoisuus vaihteli samoissa rajoissa ollen minimissään 9,9 g/kg ka ja korkeimmillaan 33,8 g/kg ka.

Ryhmäläisiä keskustelutti mm. kivennäisruokinta, nurmien lannoitus sekä maanparannusainevalinnat.

Tilojen välisiä eroja poikimahalvausten esiintymisessä saattaa selittää kivennäisten käyttö, erilaiset lisäruokinnat sekä magnesium- ja kalsiumpastojen käyttäminen. Keskustelu kääntyi lannoitukseen, voiko lannoituksen avulla selittää eroja. Ryhmän kesken heräsi keskustelu pitäisikö nurmia lannoittaa ainoastaan kivennäislannoituksella. Muutamalla tilalla lietteen levityksestä nurmille erityisesti keväällä on luovuttu, koska maan tiivistymisen ja renkaan urien seurauksena satotasojen on koettu laskevan. Lisäksi lietteen typpi koettiin ongelmaksi, koska osa siitä vapautuu kasvien käyttöön hitaammin ja haihtumistappiot ovat korkeammat kuin kivennäislannoituksessa.  Luke Maaningalla tehdyssä LantaLogistiikka –hankkeen kokeessa tutkittiin lietteen sijoittamisen haittoja ja siinä renkaan painaumien aiheuttama satotappio oli 7 % / ha / vuosi verrattuna tallamattomaan alaan. Tutkimuksessa ei huomioitu päisteitä, joilla vaikutus on todennäköisesti vielä suurempi. Kevyempi levityskalusto todennäköisesti vähentäisi sitä. 

Ryhmään kuului tiloja, joilla hoidetaan keskimääräistä enemmän poikimahalvauksia, ja tiloja joilla poikimahalvauksia ei juuri ole. Merkittäviä eroja rehujen kivennäispitoisuuksissa ei ryhmien eikä vuosien välillä ollut.

Keväisin, mutta lumisin terveisin Nura-tiimi

 

 

 

 
           
             
             
             
             
             
           

 

 

           
           

 

 

 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.