Epäonnistuin, entä sitten

Kevättä ja valoa kohti, kuva Merja Ronkainen
Edessäni istuu levollinen ja nauravainen nainen, neljän lapsen äiti, entinen yrittäjä ja kahden maan kansalainen. Elämä on kuljettanut hänet Suomen periferiasta Ranskan maaseudulle. Hän on elävä esimerkki siitä, kuinka muutos ja luopuminen avaavat uusia mahdollisuuksia. Hänen kohdallaan tie on ollut myös tuskaa täynnä ja tarkoittanut avioliiton hajoamista, yksin yrittämistä, velkasaneerausta ja konkurssia.  
 
Hän on asiakkaani vuosien takaa. Yhdessä törmäsimme muuttujiin, jotka veivät kannattavan toiminnan edellytykset. Syitä oli monia, mutta isoina tekijöinä osituksen seurauksena tapahtunut velkaantuminen ja vastuisiin nähden liian hitaasti kasvava kassavirta. Yrittäjänä hän halusi uskoa loppuun saakka ja suojella lähimpiään sekä itseään. 
 
Palaamme menneeseen. Kaaosta ei tajua, kun pahin on päällä. Tuntuu kuin seisoisi liukkaan jyrkänteen reunalla. Mielenterveyskin on silloin vaakalaudalla. Siinä hetkessä tarvitsee eniten ulkopuolelta tulevaa järjen ääntä, asiakkaani sanoo. Rinnalla kulkijalle tämä on vaikea paikka. Katsoako vierestä, kun alkaa kolista, vai yrittää vielä viimeistä keinoa?
 
Taloudellinen syöksykierre kaikkine seuraamuksineen on valtava epäonnistumisen kokemus yrittäjälle, mutta myös rinnalla kulkeville. Todellisuus paljastuu kaikille osapuolille. Yrityssaneeraus on hyvin kallis ratkaisu pienelle yritykselle. Yhteiskuntamme turvaverkossakin on isoja aukkoja, joihin havahtuu silloin, kun tueksi on haettava verkoston voimaa. 
 
Pohjan pettämisestä on kulunut kolme vuotta. Velkaa on edelleen, mutta se ei tunnu enää mahdottomalta selättää. Asiakkaani tuntee suurta ymmärrystä kriiseissä painivia yrittäjiä kohtaan. Velkaantuminen on hirvittävän kallista. Ulosottoon päätyminen voi olla syöksykierteen alku, kun velka alkaa paisua lähtökohtaisesti pienistä summista. Anna ajoissa periksi, periksi antaminen ei ole häpeä, sanoo asiakkaani, kun kysyn, mitä hän antaisi neuvoksi kanssaihmisilleen. 
 
Yrittäjien kanssa koetut vastoinkäymiset ovat opettaneet sen, että asiantuntijan oma verkosto on muodostettava ihmisistä, ei toimijoista tai organisaatioista. Ja verkosto on sitä vahvempi, mitä sitoutuneempia ja tehtävilleen omistautuneempia ihmiset ovat. Yritysten kanssa toimiminen ei onnistu ulkokohtaisella otteella. Välillä se on suoranaista hien sekoittamista, polviaan myöten suossa rämpimistä, eli äärimmäisen epäkiitollistakin työtä.
 
Odotan aikaa, jolloin konkurssi ei ole enää kirosana ja ovia sulkeva, pysyvä leima. Kauppalehdestä näin ilokseni asianajaja Jari Salmisen kirjoituksen, jossa todettiin, että konkurssi on vain yksi tapa päättää liiketoiminta ja sen pitäisi olla työkalu muiden joukossa.  EU-komissio antoi marraskuussa direktiiviehdotuksen koskien yritysten varhaisen vaiheen uudelleenjärjestelyjä ja yrittäjien vapautumista velkavastuusta. EU pyrkii siihen, että yrityksille annetaan mahdollisuus uuteen alkuun ja yrittämiseen.
 
Aika on armoton ja armollinen yhtä aikaa. Se koettelee onnistumiset ja kääntää epäonnistumiset uuteen asentoon. Ajan myötä tapahtumia pystyy tarkastelemaan kiihkottomasti, vailla kipua ja suuria tunteita.  Kovista paikoista toipuminen vie vuosia. Elämä ei helpotu, ellei tee tietoista, taktista päätöstä luopua itsesyytöksistä ja syyllisten etsimisestä. 
 
Asiakkaani toteaa lopuksi pysäyttävän asian, jonka haluaisin kiistää, mutta en voi. Rankinta yrittäjyydessä ei ole raha, vaan se, että asiakas arvottaa ihmisen arvon. Tämä on yksinyrittämisen raadollinen puoli. 
 
Paljon olemme tahoillamme elämästä oppineet ja siitä, miten yhteiskuntamme toimii. On osattava sanoa ei, luopua vahingoittavista ihmissuhteista, ymmärtää läheisten ihmisten ja perheen arvo. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuttaan kannattaa elää tässä hetkessä.
 
Muualle muuttaminen ei ole hänen kohdallaan pakenemista. Se on selviytymistä. 
- On ihanaa olla nobody. 
 
 
Blogin kirjoittaja on Soili Hypén, Kainuun maa- ja kotitalousnaisten yritysasiantuntija ja kypsään ikään ehtinyt MaaKotka, joka elelee mieluiten tunturimaisemissa ja tarkkailee ympäristöään yläilmoista käsin. Tämä MaaKotka arvostaa rohkeutta ja puhuu omaehtoisen elämän ja maaseutuyrittäjyyden puolesta.
 
 
 

Jaa

Facebook Comments Box